37. Alang

Puutarhuri oli tähystystiedustelussa. Hän oli hankkiutunut matkustajan kanssa Bhavnagarista Alangin suljetun laivanromutusalueen edustalle ja edennyt sitten maastossa korkean heinän seassa itse kielletylle alueelle. Matkalla hän oli tavannut musta-valkoisen villisikapesueen ja pelännyt karjun hyökkäävän kimppuunsa. Sikaisä piti kyyryssä etenevää puutarhuria tarkasti silmällä, mutta antoi tämän mennä. Matkustan puutarhuri katsoi viisaammaksi jättää alueen ulkopuoliselle mäennyppylälle puun varjoon istumaan.

Puutarhurin tähystysasema oli korkea maastonkohta aivan Alangin rantatien vieressä. Siellä maatessaan hän näki yläviistosta laivanromutustelakoille ja ulapalla olevat ruosteiset laivat, jotka odottivat ankkurissa romuttamistaan. Le Clemenceauta ei merellä näkynyt.

Alangissa oli töissä nelisenkymmentätuhatta miestä noin kymmenen kilometrin rantakaistaleella. Laivanromutustelakoita oli 140. Yksi niistä oli virallinen ja Gujaratin merenkulkulaitoksen hallinnoima. Meri Alangin edustalla oli yhtenäinen öljy- ja kemikaalilautta, joka ulottui horisonttiin asti. Yhtään lintua tai muutakaan luonnollista liikettä ei merellä näkynyt. Romutustelakoiden edustalla oli rantahiekalle ajettuja suuria valtamerialuksia, joista vinssattiin irti isoja kimpaleita, jotka sitten pilkottiin polttoleikkureilla.

Jäteöljy paloi rovioina rannoilla ja PCB:tä juoksi mereen. Säälimätön aurinko korvensi laihoja työmiehiä, jotka hikoilivat kaiken tuon saasteen keskellä. Joka neljäs heistä kuolisi syöpään. Useampi tosin AIDSiin ennen sitä.

Alangin työyhteisö oli täysin suljettu, eikä siellä sallittu naisia. Kymmenet tuhannet Intian köyhimmiltä alueilta kotoisin olevat miehet elivät vankilaolosuhteissa ja sukupuolitaudit lainehtivat epidemioina rannan päästä toiseen. Miehillä ei ollut asiaa enää takaisin kotiinsa. Alangiin oli tultu paremman leivän toivossa suurten lupauksien perässä.
Nopeaa rahaa ei löytynytkään. Päin vastoin henkilöllisyystodistukset takavarikoitiin ja miehet jäivät rannalle nalkkiin. Sitten tulivat epätoivo, moraalinen rappio ja sukupuolitaudit. Kesti liian kauan, ennen kuin ymmärrettiin, että lihasteluun alkoi myös kuolla miehiä. Alangin AIDS –prosentti on Intian suurin ja sitä myötä maailman kuninkuusluokkaa.

Puutarhurille Alang oli saastuttamisen imperialismin kulmakivi. Kun tähän oli vielä saatu yhdistettyä kohtalonuskoisten hindujen sortomekanismit, niin törkeys oli täydellistä. Luonto oli raiskattu, miehet oli raiskattu, kansainvälisyys oli raiskattu, usko oli raiskattu, toivo oli raiskattu, laivat oli raiskattu. Rakkautta saattoi vielä esiintyä, mutta rakkauskin alkoi olla tappavaa. Ehkä AIDS oli pakotie kaikesta tuosta hirveydestä.

Kaikki olivat syyllisiä. Työnantajat olivat hypokraattisia hirviöitä. Lempeitä isiä, jotka kylvivät tuhoa kaikkialle perheittensä ulkopuolella ja naittivat tyttäriään saman kastin toisille hirviöille. Työmiehet olivat HIV-kaasukammiossa irstailevia katkeroituneita moraaliluurankoja, jotka eivät halunneet enää karata. Alangin suljetun rannan ulkopuolella työskentelevät laivanromua kauppaavat liikemiehet olivat kierrätysprostituution sutenöörejä, joiden kauppatavara haisi huomiselle. Gujaratin merenkulkulaitos leikki englantilaista siirtomaaisäntää, mutta joi gin-tonicin sijaan korruptiota ja verta. Norjalainen laivanvarustaja mietti Bergenin torilla, ottaisiko tänään Atlantilla kalastettuja vai vuonokatkarapuja.

Näin miettiessään puutarhuri oli niin täynnä raivoa, että olisi halunnut käsin repiä ymäröivän ruohon maasta, lyödä tiellä lompsivaa turbaanipäistä työmiestä kaksin käsin isolla kaarella jakoavaimella otsaan, juosta laivanromutustelakan toimistoon ja repiä sieltä virkamies rannalla palavan jäteöljyrovion ääreen ja sulattaa hänen kasvonsa, potkaista villisikaemakkoa perseelle ja lentää sitten itse Bergeniin mässäilemään katkaravuilla.

Puutarhuri oli nähnyt kaiken tarvitsemansa. Tähystystiedustelun tuloksena oli tunnelma – oikeutettu viha, tuomiopäivä ja hurskaus. Puutarhuri ryömi jonkun matkaa taaksepäin ja käveli sitten matkustajan luo. Matkalla soi puhelin, ja Kazakstanin irvileuat yrittivät kysellä kuulumisia. Ei huvittanut puhua.

Matkustaja näki mehessään sisällä myrskyävän kaaoksen. Normaalisti puutarhuri olisi kaiketi juonut kaljaa. Kaljaa ei kuitenkaan saanut juoda. Oli vain teetä. Matkustaja pisti miehensä suihkuun ja pesi hänet karhealla pienellä froteepyyhkeellä. Kun pimeä laski Bhavnagariin vei hän puutarhurin hotellin ulkopuolelle kahden kadun risteykseen, jossa oli vilkas yöelämä. Kadun yhdessä kulmassa oli muslimin pitävä kanaravintola. Lähes keskellä risteystä oli hindujen intialainen ruokakärry, jossa omistaja loihti värikkäitä herkkuja kaasuhellalla. Elektroniikkaliikkeessä oli sähköä myös iltaisin ja siellä korjattiin vanhoja televisioita ja puhelimia. Julkinen puhelin oli vuokrattavissa beetelpähkinäkojusta, jonka hoitaja näppäili myös numerot. Sitten vielä elokuvateatteri ja teehuone. Muslimiravintolalla oli muutama pöytä aivan kiinni kadussa ja hennapartainen mestari ohjasi ulkomaaliset vieraasa näyttävästi ehtoolliselle.

Syödessään maukasta kanaa puutarhuri katseli lumoutuneena vilskettä beetelpähkinäkojun ympärillä toisella puolen katua. Kirkas valkoinen valo houkutteli asiakkaita kuin yöperhosia pörräämään valkeutensa piirissä. Kojun nuori herra teki meheviä beetelpähkinänyyttejä, jotka täyttivät koko suun ja värjäsivät sen iloisen punaiseksi. Miehen käsien liikket olivat häkellyttävän nopeat ja varmat. Hän tiesi tarkkaan joka kipon ja purnukan sijainnin ja milloin sormet olisi kuivattava. Jokainen beetelpähkinäannos oli asiakkaan mukaan kustomoitu ja samanaikaisesti hän palveli useampaa herraa. Kioskin myyjä oli enemmän lääkäri kuin helppoheikki. Hän oli autistinen hammaslääkäri, joka samanaikaisesti hoiti kolmea-neljää suuta. Liikeratojen nopeus, rytmi ja värikkäät aineet olivat hyönteisen tai paratiisilinnun, ei tylsän ihmisen. Keski-ikäinen miesprostituoitu näyttäytyi valon keilassa, kuten myös työntökärryä liikuttava mies, joka puutarhurin ja matkustajan nähdessään meni välittömästi kioskiin ostamaan kaksi filtterisavuketta tarjotakseen ne vieraille. Matkustaja näki miehessään, kuinka sisällä myrskyävä kaaos aste asteelta tyyntyi.